Vakavissaan, naurua pidätellen Arkipäivän kybernetiikkaa

Oi Emmy Emmy, oi Emmy Emmy

  • Jaa jaa, etpä taida tuntea.
    Jaa jaa, etpä taida tuntea.

Oman maailmansa dialektisuuden ymmärtäminen lähtee ajattelunsa ristiriitaisuuden tunnistamisesta. Ehdottomien totuuksien sijaan kaikki hahmottaminen rakentuu mielen sisäisistä dynaamisista tasapainoista. - Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, sisimmässäni ymmärrän juutalaisvastaisuutta. Yleisemminkin, tunnustan (nykymääritelmin) olevani rasisti - mutta vastavoimana siinä on juju. Olen myös sovinisti - mutta siinäkin on juju. 

Mikä se juju tällä kertaa sitten on? 

 

Vihaan telaketjufeministien yksipiippuista maailmaa, taistelemista miesten aseilla - naisilla kun olisi oikeus irtiottoon. Nykyisin, "järjen" dominoidessa, tasa-arvoisuuden rinnastaminen samanlaisuuteen on kuin vaihtoehtoisten maailmanselitysten viimeinen linnake olisi antautunut. 

Tähän tarvitaan esimerkkiä: sellaisen tarjosi Tiede-lehden entisen päätoimittajan arvovallalla Tuula Koukku maanantaisen Aamu-tv:n Kirjaraadissa. Hänen idolinsa on, kuinkas muuten, Marie Curie. Voi luoja. 

Marie Curie, kaksi Nobelin palkintoa, upea esikuva naisille ... vai mitä? Kuitenkin hän oli todellinen miesten maailman marienetti, monomaaninen putkiaivoinen oravanpyöränpolkija. Radiumiansa suodatteli vuosikausia ilman hengen lentoa, suorastaan hengen uhraten. Teki kaikkensa meriittejä saadakseen. Mutta sellainenhan se tieteen maailma on ... vai mitä? 

Tieteen maailma ja sen pelisäännöt ovat ihmisten tekemiä - juuri niiden järki-ihmisten tekemiä. Vaihtoehtojakin olisi ... tarkastellaan toista esimerkkihenkilöä.


Emmy Noetherista ei monikaan liene kuullut. Hän oli Curien aikalainen, ja hänen uransa miehisissä tiedepiireissä on aivan yhtä täynnä "human interestiä" kuin Curiellakin (lisäväriä hänen elämäänsä Hitlerin Saksassa antoi juutalaisuus) . Kuitenkin se oli juuri hän, jonka Albert "kein Ether" Einstein sanoi olevan "kaikkien aikojen merkittävin ja luovin naismatemaatikko"; monet muut aikalaistiedemiehet olivat valmiit pudottamaan tästä luonnehdinnasta kokonaan pois viittauksen sukupuoleen. - Ja sepä oli niin abstraktia matematiikkaa että se kerrasta muutti reaalimaailman. 

 

Peinteinen tapa tehdä luonnontiedettä on etsiä invariansseja, muuttujien välisiä yhteyksiä, "luonnonlakeja".  Noether kuitenkin huomasi - syvällisten fysikaalis-matemaattisten analyysien jälkeen - että tämä voidaan ilmaista toisinkinJokaista systeemin symmetriaa vastaa säilymislaki. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, kyseessä ovat eräänlaiset dynaamiset symmetriat.

Aivan samoin kuin Gödelin teoreeman tapauksessa, menemällä riittävän syvälle riippuvuusrakenteiden ytimeen, pullahdetaan jonkinlaiseen vapauksien duaalimaailmaan. Kun Gödelin johtopäätökset koskevat kaikkia loogisia maailmoja, Noetherin johtopäätökset koskevat kaikkia fysikaalisia maailmoja. Noetherin havainto on niin yleispätevä, että se on edelleen ainoita ohjenuoria esimerkiksi alkeishiukkasten ihmeellistä maailmaa mallitettaessa

Intuitiivisesti asioita tulkiten, Noetherin teoreema muuttaa (jossakin mielessä) reduktionistisen nysväämisen holistiseksi symmetrioiden tarkasteluksi. Kun mukaan mentaaliseen työkalupakkiin otetaan vielä vaikkapa Okkamin partaveitsi, sekin vahvasti esteettisesti latautunut, ollaankin luonnon tutkimuksessa siirrytty jonnekin ihmeelliseen kauneusarvojen maailmaan. - Naiset, olisiko tässä teille ainesta toisenlaiseen tieteeseen

 

Dialektiikkaan palataksemme - ilmeisesti oma tieteellinen maailmankuvani sisältää myös tiedekriittisen elementin ... juu, myönnän olevani myös jonkinlainen yleisdenialisti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Joo Emma-palkinto tosiaan! - Tulee mieleen Jyväskylän asuntomessuilta yksikin esittelyasunto, nimeltään "Drama Queen", hinta kolme vanhaa miljoonaa, johon ei varaa liene muilla kuin viihdemaailman menestyjillä - ei ainakaan tiedeihmisillä. Maailma on ihan p*rseellään.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

En malta olla linkkaamatta tähän (vaikka varmaan olet hyvin tietoinen)

http://news.stanford.edu/news/2014/august/fields-m...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kiitos, mainiota, en tiennytkään ... siis mahtavaa kerrassaan. Outo yhteensattuma!

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Pistänpä vielä toisen linkin, ellet ole osunut siihen.

http://www.simonsfoundation.org/quanta/20140812-a-...

Tarinahan on hyvä. Ja hyvät tarinat ovat aina hyviä tarinoita. Ja erityisesti
"She started going to McMullen’s office and peppering him with questions, scribbling down notes in Farsi."

Äidinkieli on aina äidinkieli.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #8

Tämä on monellakin tapaa aivan mahtava kontribuutio sinulta blogin aiheeseen, kiitos ...

Ensinnäkin tämä nainen korostaa tarinoiden merkitystä omassa maailmassaan. Tuo on aivan upea aliarvostettu näkökulma ihmisen psyykeen. Kun havaittu reaalimaailma (ja matematiikan kaavarykelmät) kuvaa rajoitteita, toimimisen ehtoja, tarinat (yleistetysssä mielessä!) sen sijaan ovat esimerkkejä pärjäämisestä, elämästä rajoitteiden läpi, vapausasteista, duaalis-holistisesta näkökulmaasta, esimerkkejä ratkaisuista, hallitsemattomasta (feminiinisestä?) vitalismin maailmasta. Huh, uskon, että tällaista "toisen kulttuurin" näkökulmaa opitaan vielä arvostamaan (vaikka se määritelmällisesti aina pakeneekin formalisointeja!).

Toisekseen hän näkee ongelmat (farsin kielisinä!) kuvina, ja ratkaisut ongelmiin ilmeisesti (yleistettyinä) hahmontunnistustehtävinä, päättelyinä "kuvalta kuvalle", jolloin ratkaisut ovat vapausasteita rajoitteiden viidakossa (vertaa enformaatioteoriaan, sori, en voi vastustaa intuitiotani!). Tällaiseen liittyy nähdäkseni myös eräs havaittu seuraus hänen mielensä assosiaatio/analogia-pohjaisesta toimintatavasta:

“she constructed a bridge between this completely opaque theory and another theory that’s completely transparent.”

Tämä nainen on myös hykerryttävä esimerkki toisessa mielessä. Uskon, että (ensin sen vallankumouksen jälkeen, ja myöhemminkin heidän uppiniskaisen fundamentalisminsa vuoksi) aika moni amerikkalainen oli valmis pommittamaan Iranin kivikauteen ("johan he elävät siellä!"). Mutta ehkä heidän hengen maailmansa on sittenkin rikkaampi ... sellainen, jota amerikkalaiset (tai järki-ihmiset) osaavat parhaimmillaankin vain aavistella ja kadehtia). Huomaa, että jo se Tuhat ja yksi yötä on selviytymistarina: kuolemaa vältellessään Sheherazade rakentaa outoja kuviteltuja maailmoja. Ehkä iranilainen oppii jo lapsuudessaan etsimään niitä "elämien" edellyttämiä vapausasteita omassa todellisuudessaan?

Toisenlainen esimerkki iranilaisesta expatista on Lotfi A. Zadeh, joka kehitti sumeaa logiikkaa aristoteelisen kaksiarvoisen logiikan sijaan. Ehkä hänen (pitkällä tähtäimellä) suurin tragediansa oli se, että hän siirtyi Amerikkaan liian aikaisin ja keskittyi enemmänkin muutaman ideansa ulosmittaamiseen (ja maailmanmatkaamiseen) kuin pohtimiseen. Väittäisin, että se varsinainen läpimurto jäi häneltä saavuttamatta: hän ajautui binäärilogiikan sijaan sinne läpitunkemattomaan sumeiden logiikoiden matematiikkaan, malttamatta kulkea läpi koko polkua vapausasteiden maailmaan saakka. Tämä sitten on tragedia säätöteorian tutkijoille ... sumea säätö kun on ollut yksi käytännössä kanonisoiduista "älykkäistä menetelmistä" :o)

Pelkään, että tätä aikaa tullaan vielä joskus ihmettelemään "keskeneräisen ajattelun aikakautena". Johan ne muslimit länsimaista elämänmuotoa ja nykyajattelun köykäisyyttä halveksivat - mielestäni aivan syystä (se EI ole kadehtimista).

Mietipä: muslimikulttuuri ja kristillinen jatkoivat aikanaan samasta arabialaisten tallentamista antiikin jäämistöstä. Vaikka meille niin vakuutetaan ... onko ihan varmaa, ettei muslimimaissa sittenkin olisi voinut ollut kehitystä omaan suuntaansa, pois länsimaisen ajattelun karteesisuudesta?

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu Vastaus kommenttiin #9

Pääsin 2004 katsomaan pienen väläyksen persialaista maailmaa, kun kävin Yazdissa muutaman päivän selvittämässä asiakkaan tietokoneongelmia. Ennen lähtöäni minulta vähän kyseltiin, miten uskallan mennä sinne. Viehätyin paikallisiin ihmisiin välittömästi.

Poikkeukselliset olosuhteet vaativat luovuutta.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #10

Muuten, varsinainen rimanalitus (mielestäni) Zadehilta on hänen viimeaikainen harrastuksensa nimeltä "computing with words". Siinä luonnollisen kielen lauseen sanat projisoidaan reaaliakselille, ja sitten - niillä lasketaan. Sumeastipa tietenkin!

Kuinka rohkea irtiotto reduktionismista aikanaan oli logiikan haastaminen (ja toisaalta z-muunnoksen kehittäminen!), ja millainen mahalasku takaisin reduktionismiin on tällainen sanalaskenta. Alkaa olla häpeäksi sähköinsinööreille, jotka ovat sentään tottuneet monimutkaisiinkin abstraktioihin. Olen pettynyt - mitä hän olisikaan voinut saada aikaan!

Mutta amerikkalaista ajattelua voi kommentoida vain amerikkalaisten ymmärtämillä aseilla. - Siksikö 9/11?

Risto Koivula

Emmy Noetherilla on aivan keskeinen rooli nykyisessä, varsinkin ns. energetistisessä fysikaalisessa maailmankuvassa. Muunkinlaiset maailmankuvat ovat kuitenkin edelleen mahdollisia:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

http://nakokulma.net/index.php?topic=8696.msg29551...

http://nakokulma.net/index.php?topic=10082.msg2283...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/fysikal...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Heip, sinähän olet materialistisen dialektiikan kannattaja ... mitäs pidät "mentaalisesta dialektiikasta", jolloin kaikki vastakkainasettelut ovat mielensisäisiä mentaalimallin rakennuspalikoita, "jousia", jotka venyvät tilanteen mukaan? Hauskinta on että "henkinen energia" on suoraan jousiin varastoitunutta energiaa, ja mielen toiminta on tämän energian (enformaation) virtaamista eteenpäin "jousipatjalla" ... ei kaiken vakavasti otettavan tarvitse olla ryppyotsaista :o)

Risto Koivula

Terve vaan! (Täältä lennettiin molemmat ulos kun edellisen kerran keskuteltiin dialektiikasta...) Määen ole vielä lukenut sitä sun kirjaa, vaikka ostin jo ajat sitten. Dialektiikka liittyy mieleen tuhansin tavoin eli dialektisesti vastakkaiset ilmiöt, jotka edellyttävät toisiaan ollakseen lainkaan olemassa, taistelevat keskenään, esimerkiksi ilmenemisestä. Mieli on informaatiota ja energia (liikkeen mitta) ovat dilektisessa suhteessa siten päin, että informaatio edsutaa (poikkeuksellisesti) sisältöä, ja energiavirrat (olemassaolo)muotoa. Mää kyllä luen sen kirjan ja kommentoin, se on päässyt vähän unohtumaan ja hautautumaan. Tässä on taphtunut sikäli kehtystä konkreettisella tasolla, että kaksi edellistä oppimismeknismin mallia on yhditymässä vaikka ne näyttivät olevan täysin sovittamottomia. Tuo energia näyttäsi olevan sähköenegia, ja kamiallista koodautumista ei tapahdu, muuten kyllä tietyjen suurten molekyylien kemialla näyttäisi olevan tärkeä rolli, aksonien sähkönjohtavuudesta. (En muista olemmeko me tästä jo jossakin keskuteltu, ilmeisesti emme.)

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

Tuossa on kuiten mm. sellainen dialektiikka, että noista fysikaalista ilmiöistä ei koskaan voida lukea kuin äärimmäisen summuttaisesti informaatiossiältöä. Sillä tulkinnalla on ikioma dialektiikkansa.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Content...

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Necessi...

Myös syy ja seuras ovat dialektinen vastakohtapari.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #7

Haluan vielä syventää näkemystäni sinulle - sinulla kun on jo vahva filosofispainotteinen pohja. Minä kun käytän joitakin termejä vähän ei-traditionaalisesti! Vaikka menneiden aikojen gurut tiesivät paljon, heidän ajatuksensa eivät saa olla pyhiä: he eivät tienneet mitään esimerkiksi tietokoneista tai monimuuttujamenetelmistä.

Tieteemme on nykyisin (kuten Tuomo Suntolakin uudessa kirjassaan toteaa) filosofisesti sokeaa empirismiä. Ongelma siinä mielestäni on, että se ei koskaan voi nousta esimerkiksi mielen toiminnan selityksen tasolle. Tai minkään kunnon selityksen tasolle, parhaimmillaankin voidaan nykytieteessä peräänkuuluttaa mekanismeja.

Kuitenkin mieli kaipaa selityksiä, ymmärrystä, jonkinlaista metafysiikkaa. No, enformaatioteoria on ontologiaa, ehdottaen havaittavan olevaisen fysikaalis-materiaalisen luonteen olevan systeemien enformaatikeskittymien määräämiä dynamiikkoja koossapitäviä "kuoria". Maailma koostuu enformaatiopotentiaalin varastoista, jonkinlaisista värähteleviastä jousista, joiden toiminta sopivissa oloissa koordinoituu (mitä käsittelee se Enformaatioteoria-kirja).

Mutta tämä on vasta toinen puoli tarinaa: tarvitaan rinnakkainen teoria epistemologialle olevaisen dekomposoimiseen ajattelevassa mielessä, ja tähän meta-epistemologiaan soveltuu (?) "mielen säieteoria": perustasolla "ajattelun jousien" energiavarastoja ovat dialektiset jännitteet mielessä (takaisinkytketyt neuronit voivat toteuttaa tällaisen toiminnallisuuden). Näiden jousien koordinoituminen näkyy virtauksina. - Tämä on tulevan (?) Mentaalivitalismi-kirjan aihe. Subjektiivisen näkökulman (rekursiivista!) haastavuutta kuvastaa esimerkiksi se, että ymmärryksen rakenteiden on itsensä oltava ymmärrettäviä!

Kaikki hahmottuu myös ajattelun ylätasolla jännitteinä (tätä et dialektikkona vastustane!). Erikoistapauksessa, kun on vain ne ääripäät, ei jatkumoa, voidaan puhua jopa dualismeista - ja tällainen dualismi on aineen ja energian välillä (nyt siis unohdetaan moderni fysiikka!). Tämä peruserottelu heijastuu myös rakenteen ja toiminnan, tai muodon ja merkityksen, tai informaation (maailma "sellaisena kuin se on") ja enformaation (kyky muuttaa maailmaa) välisenä dualismina. Kaikki tämä toimii yhtä hedelmällisesti niin ontologian kuin epistemologiankin puolella. Niin, erityisesti mielen maailmassa tämä soittaa intuition kelloja: enformaatiopohjainen mallitus rakentaa mieleen merkityksiin perustuvia rakenteita!

Ja banneista puheen ollen, tällainen ajattelu on liikaa esimerkiksi Skeptikko-lehdelle (sieltä meidät heitettiin ulos, ei täältä; täällä nimittäin ovat kiellettyjä toisenlaiset asiat!), jossa tiedettä itseään ei saa epäillä (hui kuinka kaukana ollaankaan ideaaleista!). Ja yleisemminkin, nykyajattelussa vallalla on kummallinen pakkomielle pitäytytä tieteen nykyparadigmojen rajoitteissa. Ehkä tällainen karsastus esimerkiksi vitalismia kohtaan johtuu amerikkalaisten vastenmielisyydestä "ei-pragmaattisuutta" ja ei-mitattavaa pohdintaa kohtaan (katso vastaukseni #8 Juholle). - Ja hui amerikkalaiset, syvempi pohdinta tiedon luonteesta edellyttäisi "jo voitettujen kommarien" dialektisten ajatusten ottamista vakavasti ... puhumattakaan siitä, että saksalaisen filosofian perinne yleisemminkin täytyisi rehabilitoida!

Toimituksen poiminnat