Vakavissaan, naurua pidätellen Arkipäivän kybernetiikkaa

Täyskierron jälkeen ... uusi maailma

Mitä tapahtuu? Miten saisi otteen muuttuvasta todellisuudesta, juuri nyt, jämähtäneen suomalaisen politiikan liikkuessa ennenkokemattomalla tavalla? -- No, yksi arvaus ei taida olla huonompi kuin jokin toinenkaan, tulkoon se tässä esitetyksi: selitykseen tarvitaan "politiikan metafysiikkaa", vitaalifilosofiaa, harppausta mukaan muutokseen, kokonaisvaltaista eläytymistä todellisuuteen, sydämen pamppaillessa innostuksesta, tai kauhusta. Tämä on "subjektiivista tiedettä", ymmärrystä joka kannattaa kokea ... silloin tietää eläneensä. -- Ja kiinalainen kiroushan sanoo: olkoon elämäsi mielenkiintoista!

Lyhyesti, vitaalitieteellisiä analogioita käyttäen: kyseessä on "systeemin täyskierto", laadullinen transitio, jossa seisova lammikko on joutunut epästabiiliin tilaan ja etsii uutta tasapainoa ... jonka jälkeen kaikki on toisin. Kun kaikenlainen tasa-arvoistuminen on dynaamisen hitauden vuoksi lyönyt yli MeToo-tyyppisine ylilyönteineen, jonka jälkeen "toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset", vanhat dialektiset mallit ovat keikahtaneet nurinniskoin, vanhentuneet mallin selittäjinä, ja kaaos alkaa etsiä uutta muotoa. Kyseessä on ikuinen kierto: kun kaaos alkaa selkiytyä, malleja alkaa sitten taas löytyä, säätyminen muodostaa energiapumppuja, joiden hyödyntämisen seurauksena variaatiot alkavat uudelleen pienentyä ... ja kaikki toistuu, yhä uudelleen ...

 

Tarkastellaan tuota ongelmallista tasa-arvon käsitettä ... asiaa, joka moraalifilosofioiden jälkeisessä ajassa on nostettu -- paradoksaalisesti -- ylimmäksi arvoksi, jonka kyseenalaistaminen on kyseenalaista. Tämä ihanne tulee vastaan eri muodoissa kaikkialla, yleisenä ihmisarvona yksilötasolla, vastakkainasettelujen katoamisvaatimuksena ihmissysteemitasolla, ja rasismikammona kulttuurien välillä; mutta se "yhteinen arvopohja" tulee vastaan vasta pohjalla. -- On turha kysyä miksi näin elämälle, kyberneettiselle järjestymiselle vieras ideaali on noussut niin vastaansanomattomaksi ... näyttäisi että se johtuu evolutiivisen järjestelmän universaalista pyrkimyksestä paeta stagnaatiota, ajautua aika ajoin ravistuksen tilaan.

Toisaalta systeemillä näyttää olevan sisäinen itsesuojelun halu, hajoamisen ja muuttumisen pelko; hädän hetkellä se ajautuu kuin kramppiin. Systeemin katatoninen itsepuolustus näkyy kaiken täristämisen kammoamisena -- esimerkiksi huumorin, satiirin orwellimaisena kieltämisenä. Ylenmääräinen yliherkkyys on keikauttanut parodiahorisontinkin kumolleen: ennen se joka menetti suhteellisuudentajunsa hävisi väittelyn, mutta nykyisin natsikortin heiluttaja automaattisesti voittaa väittelyn. Pahkasian tekijät olivat tosiaan kovan paikan edessä.

Ennen muljahdustaan uuteen asentoon, rakenteet irtoavat juuristaan, ja lokaalitkin muuttujat muuttuvat globaaleiksi, totalitaarisiksi, todellisuus pakenee ... kuitenkin ensiksi, esimerkiksi, Seppo Oikkosen realiteettitsekkaus: miten sairas olisi yhteisö, joka tietoisesti jättää läheiset vaille suojelua suunnatakseen huolenpitonsa kokonaan vieraisiin ihmisiin? -- Mutta vitaalisuus puskee jäykistyneiden rakenteiden läpi vääjäämättä: biologis-fysikaalinen elämänvoima pursuaa Afrikasta, ja hengellis-henkinen muslimimaista. Jos riittävästi uskoo evoluution oikeutukseen, voi näytelmästä nauttia luonnonilmiönä, kuin jäidenlähdöstä.

Absurdeinta on, että maailma ei ole muuttunut mihinkään -- vain intersubjektiivinen mentaalimaailma on. Mutta "käänteinen Humen giljotiini" on nykyajan päättelymekanismi, jonka mukaan niin on jos sen pitäisi olla. Ja vaikka tämä on järjetön argumentaatiovirhe, moraalit määräävät nykyisen konstruktiivisen todellisuuden. "Positiivinen syrjintä" on kuin negatiivinen korko: arvaamattomat dynamiikat voivat laueta. -- Niin kauan kuin kukaan ei potkaise perseelle, reaalimaailma iske takaisin kuin miljoona volttia, yhä uskomattomampia rakenteita voidaan rakentaa toistensa päälle ... jopa tieteessä.

Järjen ja "faktojen" maailmaan on kasvatettu erityisesti nykykoulun kiltit tytöt. Koulu onkin ollut hämmästyttävän tehokas: kuten myös teollisuustuotannon laatua mitataan variaation pienuudella, myös koulunsa käyneet ajattelevat hämmästyttävän samoin. Ja herätteen, variaation puute johtaa myös teollisuuden adaptiivisissa säädöissä stabiilisuusongelmiin. -- Omakohtainen kokemus: en todellakaan enää uskalla edes kotonani naureskella, avustajieni kuullen, metoo-tyyppisen tasa-arvon ylilyöneille ... olisi kai pakko ruveta "intersektionalistiseksi maskulinistiksi" ... mutta hah, sanon vain että mulkut!

Niin. Ehkä kuitenkin on toivoa.

 

Edellä esitettiin systeeminen näkymä, ulkoa päin -- näkymä sisältä on kuitenkin hyvin erilainen, pienenä osasena hallitsematonta systeemiä: kun kaaos ympärillä on käsittämätön, liian suuri. On vaikea välttää eksistentiaalista kriisiä: kun ei pysty kytkeytymään todellisuuteen, on tuomittu vapauteen, kaikkialla on pelkkä vellovaa sumua, ja on itse löydettävä elämälleen merkitys ja suunta. Ettei käy niin kuin Camus'n sivulliselle: kaikki on samantekevää, oma kuolemakin. Nyt kulttuurin kuolema on tullut kauhistuttavalla tavalla mahdolliseksi.

Monimutkaisuutta voidaan taas pelkistää, intuitiota rakentaa, vitalistisia antiikinajan analogioita käyttäen: koko maailma pitää hahmottaa tulen ajamana vetenä omassa subjektiivisessa henkisessä biosfäärissään, ilman ja maan välissä, siis tasapainotellen manian ja depression välissä. On löydettävä sopiva määrä rajoitteita, ei liikaa eikä liian vähän, niin että muodostuu vapausasteita, joiden suuntaan voi purkaa merkitysenergiaansa -- koska flow vaatii uomansa.

Ja näitä uomia meille auliisti tarjotaan: kaikki haluavat hyödyntää vapaata energiaa. -- Esimerkiksi pitkästä aikaa käydessäni kirjakaupassa koin oivalluksen: valtavan self-help-opaskirjojen määrän takana oli matkaoppaiden hylly. Ennen kirjoja oli tuhansittain, nyt kokonaiset hyllyt on täytetty samalla kirjalla, kansi eteenpäin ... joku on meidän puolestamme valinnut mielemme sisällön, vapausasteen kohti onnelliseksi tulemista ... pakahduttava tunne, kuin näkisi tulevaisuuteen ... sinne kulttuurin kuolemaan

Kaupalliset toimijat saavat tietenkin kerätä rahansa mistä kykenevät ... mutta erilaisilta yleviltä aatteilta ja ideologioilta, ja niiden edustajilta toivoisi enemmän. Ja juuri nyt: erilaiset poliittiset puolueet tarjoavat meille valittavaksi erilaisia visioita kohti päivä päivältä konstruoituvaa tulevaisuutta. Pahimmillaan poliittinen puhe on kuin tarttuvaa puuroa, kun kuulijaa yritetään miellyttää ... vaalikopissa voi sitten vaistollaan päättää missä suunnassa näkyy toivo, valo hämäryydessä, virtauksen vapausaste:

  • Keskusta. Pitkään jatkunut virtaus on soistunut, kihartunut hyödyttämään eturyhmiä.
  • Sossut. Vapausaste on käyty loppuun, tulevaisuus on muuttunut eksyneiden menneisyydeksi.
  • Kokkarit. Aatteen muututtua materialismiksi, virtaus on muuttunut konkreettiseksi rahaksi.
  • Krisut. Materiaalisen korvauduttua hengen valolla, ratkaisut ovat muuttuneet liian helpoiksi.
  • Virheet. Suunta yritetään pakolla kääntää, mutta valo mikä tien päässä näkyy onkin helvetin lieskat. Koululaitoksen ja median järjetön ilmastonmuutosindoktrinointi, ainoan oikean suunnan tuputtaminen, osoittautuikin onneksi järjettömäksi, liioittelu iski sormille. Kansa on fiksua, elämä voitti!
  • Svedut. Mahtava valtavirta on täynnä valoja ... joita ei kuitenkaan ole tarkoitettu meille. -- Kuinka typerä voikaan olla! Kuten säätiöiden rahoittamassa sarjassa "Suomi on ruotsalainen" ylpeästi todettiin, meidän on kiittäminen ruotsalaisia laeista, ja selkäytimeen taotusta lainkuuliaisuudesta ... nöyryydestä, nöyryytyksestä. Toisen vapaus on toisen rajoite. Kun kautta aikain suomalaisuus on joutunut tiristämään elämää läpi rajoitteiden, sisulla, vaikka valoa ei ole ollut näkyvissä. -- Kaikki on kieroutunut: joskus suomalainen oikeuskäsitys, moraali, ei kai perustunut asianajajien venkoiluun, vaan luottamukseen; edelleenkin, mielestäni, valehtelun pitäisi olla tuomioita koventava asia.
  • Persut. Pitkään jatkunut hapuilu on lopulta johtanut padon murtumiseen, on löytynyt kestävä vapausaste: julkilausuttu kansallinen itsekkyys ja ylpeys, rohkeus kohdata ruma todellisuus. Nykymaailman globalisaatiota ihailevassa ilmapiirissä tämän virtauksen imua on vaikea hahmottaa -- se tulee kuitenkin vastaan eri fraktaalitasoilla, hegeliläisessä maailmanhengessä, snellmanilaisessa kansallishengessä, ja trumpilaisessa ajanhengessä. Se on kuin kaikkialla vaikuttava painovoima, joka ohjaa puiden kasvua alhaalta ylöspäin, eteenpäin, muuttuvassakin maailmassa; toisin kuin julkilausutut vapausasteet, "populismi" muokkautuu jatkuvasti kosketuksessa todellisuuteen. Niin kauan kun on hakkaraisia, yhteiskunnan hovinarreja, säilyy värinä ja merkitysenergia, ja oikea suunta, uusien elämänkokemuksen tarinasäikeiden punoutuessa yhteen, vuosi vuodelta, sukupolvien ketjuksi. Puolueen poikkeuksellista vitaaliluonnetta korostaa se ennalta-aavistamaton alhaalta ohjautunut mullistus, jota puoluejohto ei kyennyt hallitsemaan -- ja kuinka se kykeni uudelleen täyttämään ekolokeronsa häiriön jälkeen. "Ukkosenjohdattimen" ulkomuoto on oikeastaan yhdentekevä -- Soini tai Halla-aho! -- kunhan kykenee vaistoamaan jännitteet ... lausumattomat totuudet. Jos tämä vaisto on "populismia", olkoon sitten niin.

Halla-aho virittää uudenlaisen vapausasteen myös menestyksekkään politiikan tekemisen tyyliin, "sympaattisen impivaaralaisuuden", uuden mahdollisuuden rikkoa Suuri Yhteinen Valhe. Rehellisyydessään, tinkimättömässä suoraviivaisuudessaan hän riisuu vapausasteen paljaaksi, kaikille nähtäväksi. Hän on kai vanhan ajan visionääri, kuin valtiomies, joka poikkeavuudessaan saa jopa huutomyrskyn vaalikeskustelussa hetkeksi vaimenemaan. Hän ei halua korostaa omaa merkitystään, personoida tapahtumia, edes uudelleennimetä jytkyä: kuin hän haluaisi näyttää tapatumien systeemisen luonteen, perussuomalaisten muuttumisen osaksi normaalia?

Enpä silti malta olla vielä kehumatta henkilöä. -- Politiikka on peliä, mutta ehkä se on muuttumassa älypeliksi. Esimerkiksi aivan toisten laariin tarkoitettu median lietsoma ilmastonmuutospaniikin hyöky ohjattiinkin omaan suuntaan! Äly, ja halu olla toistamatta itseään, on toisaalta nykypolitiikassa myös rasite: taas iskettiin lausumalla "sosiaaliturva on luksusta" ... kun kuitenkin kyseessä on syvällinen havainto: yhteiskunnan sisäinen ja ulkoinen puolustaminen on perustoiminto, jonka jälkeen vasta mietitään muuta, jos rahaa on jäljellä. Tähänkään ei sovi "tasa-arvoajattelu", juustohöylästä puhumattakaan ... onko kyseessä askel kaaoksen uuteen rakenteistumiseen ... politiikka, vastakkainasettelut, ovat tulossa takaisin politiikkaan?

Kun kulisseissa Halla-ahon "voittostrategiaa" aikanaan analysoidaan, se voi johtaa politiikan tervehtymiseen ... voisi naiivisti toivoa että jatkossa ne olisivat ne fiksut ja kaukonäköisimmät jotka ohjaavat valtiolaivaa, eivät narsistisimmat ekstrovertit, joilta vaaditaan aivan toisenlaisia pärjäämisen kykyjä. Nykyisessä plutokraattisessa lobbaridemokratiassahan sidosryhmät ovat ohjaksissa, ja keulakuvapoliitikon tehtäväksi jää vain hymyily ja selittely, likaisen todellisuuden peittely, äänestysprosentin jatkuvasti laskiessa ... toivon, uskon, yhteisyyden vähitellen muuttuessa kyynisyydeksi.

 

Kiitos, ja anteeksipyyntö niille joille nauran, jotka nyt sätkivät kauhuissaan. -- Kohta alkavaan Kalevalaiseen Tulimyrskyyn päätän vierailuni täällä Puheenvuoron puolella, oman yritykseni vaikuttaa maailmaan, jatkan taas tuolla Vapaavuorossa. -- Trimbach on jäähtymässä, Jussin soppa tekeillä ... Ketutus haihtuu vähitellen. 

Vieläkin ehtii äänestää.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Seuraavakin neljä vuotta haaskattu ...!

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Niin. Toivoin Persujen suurvoittoa ... silloin olisi näkynyt uusi vapausaste, yhteiskunnallinen ajattelu olisi ehkä nytkähtänyt liikkeelle.

Nythän jämähdettiin yhä lisääntyvään tasa-arvoon, suoranaiseen kauhun tasapainoon. -- Ainoa dialektinen rakenne joka kasvoi, oli "äijäpuolue" Persujen vastapainona Vihreiden toksista estroa tihkuvien "tyttöoletettujen" lisääntyminen määrään 17/20. En nyt sano kummat näistä edustavat järkeä, kummat tunnetta. -- Kun tämä MääToo-lammaslauma on toistaiseksi tarvinnut alfa-"uroksen" johtajakseen, toivonpa, että Emma Kari on seuraava ...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #3

... Maailma on muuttumassa huimaa vauhtia ... joitakin "milestoneja" matkalla helvettiin löytyy paljon maailmaa nähneiden kommenteissa:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006092773.html

Ensin romahtavat pojat, sen perään kulttuuri. Kukaan ei katastrofin luonnetta tunnu ymmärtävän. -- Yritänpä sitten itse, "eläytymistekniikalla".

Muistan, kuinka aikanaan luin Huovisen "Lampaansyöjät", ja näin elokuvankin. Viinanhuuruineenkin se kuvasi elävästi luovuutta, kielen, kulttuurinkin syntyä.

Nyt, uudessa maailmanajassa, filmin alkuvoima sai kuitenkin täydellisen tyrmäyksen. Hesarin päivystävä äijäfeministi kertookin oikeat tulkinnat:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006094039.html

Mutta itse edelleen nauroin. -- Ja ymmärrän yhä paremmin, miksi Trumpin suosiota ei ymmärretä, ja mistä alt-right löytää huumorinsa, ja kasvavan suosionsa.

Ja Persujen oikea paikka on tosiaankin oikealla, ääri-alt-oikealla, kompensoimassa yhteiskunnan jäykistymistä, robustisuuden katoamista.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006092281.html

Persujen pitäisi oikeastaan olla "yläpuolella", joutuvathan he edustamaan kokonaisvaltaisuutta: tunnetta, intuitiivista suuntaa, ja järkeä, toteutuksen menetelmiä.

Kun taas maailmankuvansa kaventanneet suvaitsevaiset mielensäpahoittajat tarkkaan valitsevat ne, jotka ansaitsevat heidän suvaitsemisensa ...

... Kukaan ei kritisoi "Temptation Islandia"? -- Järki ja mieli nilkuttavat yhtä aikaa hautaansa, kulttuuri kuolemaansa ... "akkojen kaklatuksen" säestämänä.

https://www.hs.fi/nyt/art-2000006092649.html

Kuitenkaan ihminen ei ole muuttunut, eikä maailma ... vain kuori, naamio on paksuuntunut. Kohta joudutaan se lammas taas itse teurastamaan.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Jussi Halla-aho totesi jossakin haastattelussa, että tavoite on jättää maailma lapsille parempana kuin se itse saatiin. -- Mikä idiootti.

Kun nyt asiantuntijat sanovat, että mitään ei pidä lapsille jättää.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-20000...

Päinvastoin: globaali vastuu on nykyisin sitä, ettei jätetä lapsiakaan!

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006084897.html

Toimituksen poiminnat