Vakavissaan, naurua pidätellen Arkipäivän kybernetiikkaa

Laulujen talo

  • Lohkeama avaruusaikajatkumossa
    Lohkeama avaruusaikajatkumossa
  • Eliel Saarisen Kalevalatalo
    Eliel Saarisen Kalevalatalo

Musiikkitalo on avattu, Suomen brändi kirkastettu. - Niin no, pönötystähän tuo on aina tuollainen avajaisjuhlinta ... mutta mielessä kaihertaa jokin vielä häiritsevämpi.

Nyt on kulttuuripiireillä taas pitkäksi aikaa pohdittavaa: vuosikymmeniä piti voivotella "kuinka Finlandia-talossa onkin kurja akustiikka", kun taas nyt "Musiikkitalossa on niin upea akustiikka". Tätähän se kulttuurikeskustelu on, ja päivittelyä marmoreista. - Eikö se ole mitään muuta? Mitä taiteen ymmärtäminen on, miten se ymmärrys kehittyy?

 

Jos tunnet itsesi nykytaiteen edessä hieman epävarmaksi - karista mielestäsi mokoma ennakkoluuloisuus! Olemme avantgardea niin musiikissa luin arkkitehtuurissakin, Sibeliuksen ja Aallon perintö velvoittaa. Täytyyhän meidän ymmärtää, että kuljemme eturintamassa: moderni musiikki ja moderni arkkitehtuuri eivät edes etsi kauneusarvoja, olemme karistaneet ahdistavan historian niskastamme!

 

Niin, tällä tavallahan postmoderni maailma toimii joka tasolla: synnyt eivät meitä enää häiritse, kaikki vakiintunut pitää hylätä; emme tunnusta enää rajoitteita tai rakenteita. - Taiteen tapauksessa nyt liikutaan kuitenkin äärimmäisillä rajoilla: ihmisen tajunnassa kaikkein sisimmät alisysteemit liittyvät musiikkiin ja kauneuden havaitsemiseen. Jos meille sanotaan, että älkää luottako kauneudentajuunne, kun perinteinen kauneus on mundääniä, ollaan tekemisissä hyvin perustavanlaatuisten ymmärryksen kategorioiden kanssa. Kun ei enää saa luottaa omaan arvostelukykyynsä, kun parhaimmillaan mikään ei tunnu miltään, tulee melko irtain olo ...

Näyttää siltä, että olemme lähestymässsä kokonaisvaltaista systeemien romahdusta. Talouden ja yhteiskunnan romahdus ei ole mitään siihen verrattuna, kun myös kaikki mielen "sfäärit" menettävät kosketuksensa todellisuuteen, ja siitä seuraten koko kulttuuri romahtaa. Kun törmäämme tällaiseen fraktaaliseen romahdukseen, emme pysty edes hahmottamaan mikä meihin iski. Tai eihän sillä ole meille sitten enää edes merkitystäkään ... vai?

 

Onko talo aina vain talo, ja onko musiikkitalo vain musiikki + talo? Onko tarjota mitään rakentavaa ehdotusta jossa olisi synergiaa? - Hyvä on, yritetään, tehdään ehdotus.

Musiikkitalosta puuttuu mysteeri, jonkinlainen fraktaalinen kytkentä alla oleviin mielen ja menneisyyden rakenteisiin. Mikään globaalirakenteen istuttaminen ylhäältä päin ei onnistu; luovuuden ja emergenssin mahdollistamiseksi pitäisi päästä takaisin suomalaisuuden juurille ja ytimiin - syntyihin. Kun synnyt kasautuvat, ne muuttuvat resonoiviksi soinnuiksi, omalla tavallaan heijastaen fraktaalista elämän kudosta. Kalevalaisessa hengessä tietäjät ovat laulajia: niin tieteet kuin taiteetkin ovat palautettavissa samantapaisiin juuriin, joista uudet rakenteet konstruktivistisesti emergoituvat, kompleksisuusteorian (erityisesti kybernetiikan!) hengessä. Ei riitä, että musiikki tai talo on yhdellä piirrolla tai piippauksella "kerralla selitetty"; sen pitää kytkeä mennyt ja tuleva, myytit ja maestrot - aika-akseli pois abstrahoiden ...

 

Suomen 100-vuotislahjaksi on rakennettava Laulujen talo, poikkitieteellinen ja -taiteellinen syntyjen tutkimus- ja kehityskeskus. - Eliel Saarisen upea jugend-tyylinen Kalevalatalo jäi toteuttamatta 1920-luvun melskeissä; nyt tämä suunnitelma on modernisoituna toteutettava johonkin jylhään niemennokkaan Päijänteelle, Suomen ytimeen!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kyseisenkaltainen Laulujen talo olisi terveesti ylpeä kunnianosoitus suomalaiselle viisauden perinteelle. - Nyt kun kulttuuriministeri ei enää edusta RKP:tä, kaikkea rahoitusta ei enää tarvitse kaataa Ruotsalaiseen teatteriin?

Toimituksen poiminnat